sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kipinä-spark 22.7-27.7.2015 ♥

Jos kerrankin mentäs suoraan asiaan, ilman selityksiä.


Niin se päivä koitti, 22.7.2015. Se päivä jota olin odottanut neljä vuotta. Ja se päivä josta oon hehkuttanut askissa vaikka kuinka kauan.


Meidän bussi lähti kohti partaharjua tuona aamuna kymmenen aikaan aamulla. Edellisenä iltana olin laittanut ainakin 5 herätystä joissa jokaisessa oli 3 torkkua. Mua hermostutti niin paljon jos nukkuisin pommiin ja myöhästyisin bussista. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja mun toive vihdoin pääsi toteumaan.


Matka partaharjulle kesti jotain neljä tuntia, johon sisältyi ruokatauko mikkelin abc:llä.


Kun me vihdoin päästiin leiripaikalle, alkoi kamojen raahaminen meidän majoituspaikalle, joka sattui olemaan kaikista kaukausin paikka meidän kylässä eli kivilässä. Ensin oli pitkä matka ihan tasaista aluetta ja sitten oli ylämäki, jonka päällä oli pieni tasanne. Siinä me majoituttiin 5 yötä.


Kun kaikki kamat oli saatu raahattua oli aika kasata teltat. Ihan ensiksi kasattiin puolijoukkueteltta, jonne muistaakseni laitettiin matkatavarat, koska ilma oli sateinen. Tän jälkeen me isoset autoimme leiriläisiä kasaamaan teltat ja vasta sitten päästiin kasaamaan omat telttamme. Mun ja mun telttakaverille sattu aika huono telttapaikka, koska se ei ollut tasainen vaan oli vähän vino. Ihan hyvin siinä silti nukkui.


Sitten olikin ruoka-aika, olipa ihanaa saada ruokaa kun viimeksi oli syönyt jotain 6 tuntia sitten. Tosin se ruoka ei ollut kovin hyvää, samaa tavaraa jota koulussa syödään. Tosin se että ruoka tuli ilmeisesti paikalliselta keskuskeittiöltä oli ihan ymmärrettävää, koska ei kukaan yksityshenkilö alkaisi tekemään ruokaa 2000:lle ihmiselle.


Vihdoin koitti se hetki jota olin odottanut ehkä kaikista eniten, nimittäin avajaisnuotio. Sinne siis tuli ihan jokaikinen, jokaisesta kuudesta kylästä. Selvennyksesi se että leirialue sijoittuu salvosen järven ympärille kuutena eri kylänä, ja kylät jakaantuu hiippakunnittain.


Se tunne avajaisnuotiolla oli ihanaa. Sitä on vaikea kuvailla, mut mä nautin siitä, kaikki 2000 koolla. Kylien huudot kajahti, kaikki laulaa yhdessä leirilaulua, pekka laukkarinen trio.. Ah. Nautin. Just se fiilis mikä siellä oli, on se jota oon kaivannut.

Tää kuva on ekalta illalta. Näytän siinä niin onnelliselta..




Torstain, perjantain ja lauantain ohjelma oli melko samanlainen. Herätys oli ennen puolta kahdeksaa ja aamupala ennen puolta yhdeksää. Ne oltiin porrastettu joka päivä vähän eri tavalla. Aamupalan jälkeen oli lipunnosto ja sen jälkeen ruttujuttu.
Ruttujuttu oli vähän samantapainen raamattutyöskentely kuin ripareiden raamis. Eli siis työskenneltiin jotain pientä omissa ryhmissä, isosen johdolla.

Ruttujutun jälkeen oli jotain erilaista ohjelmaa joka päivä. Oli esim taika-petteri showta, pekka laukkarinen trioa ja sirkusta. Joka päivälle oli eri ohjelma. Niistä kyllä huomasi, että ne oli suunnattu 10-14 vuotialle, mutta kyllä niille silti saattoi vähän nauraa. Enkä mä ainakaan pitkästynyt kertaakaan. Ehkä mä oon vähän lapsen mielinen.







Sit olikin ruoka. Mä olin pari kertaa auttamassa sen jakamisessa, niinkun oli muutkin isoset ja ohjaajat. Ruuan jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen oli erilaista rastitoimintaa. Oli esim pehmomiekkailua, kirkkoveneellä soutelua, sirkustelua, kankaan painantaa, musisointia.. Ja vaikka mitä muuta mukavaa. Harmivaan että mulla jäi noiden kiertäminenn vähän vähemmällä koska torstaina jäin telttaan nukkuun kiitos päänsäryn, ja lauantaina oli muita hommia. Kuitenkin oli kivaa.

Nämä rastihommat kesti jotain kolme tuntia, ja sitten taas syötiin, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa. Sen aikana sai tehdä oikeestaan mitä halusi. Torstaina ja perjantaina lähdettiin muutaman leiläisen kanssa kiertelemään muita kyliä ja vaihtelemaan helmiä. Joka kylällä on siis oma värinsä ja jokainen saa 6 oman kylänsä väristä helmeä. Tarkoitus on vaihtaa helmiä niin että leirin lopussa sulla on 6 eri väristä helmeä rannekorussa. Minä ja muutama leiriläisistä saatiin jo toisena päivänä kaikki helmet.

Vapaa-ajan jälkeen oli iltaohjelma, joka vaihteli joka ilta samalla tapaa kuin päiväohjelmakin. Oli laulamista, teatteria, yhdessä olemista..

Sit oli iltapala ja iltahartaus. Meillä oli kaksi iltahartautta ristikiven kirkossa, muut oli lipunlaskun yhteydessä. Oon ollut partaharjulla aiemmin 2 kertaa ja oon aina halunnut käydä ottamassa kuvan tosta kivestä, mutta nyt vasta uskalsin kysyä luvan ja sain kuvan siitä ♥ 






Perjantaina oli myös liikkuva seurakunta juttu. Se oli ihan mahtava! kaikki kokoontu suurelle urheilukentälle. Joka ikiselle oli piiretty sinne oma ruutu. Siinä ruudussa sitten liikuttiin koko sen ohjelman (n. 1,5h) ajan. Tansittiin, hypittiin, leikittiin ja hytkyttiin. Mun mielestä se oli oikeesti tosi hauskaa!




(Sori siitä  jos nää kuvat menee miten sattuu mutta mä en jaksa alkaa tabletilla pelleillä tän kanssa.)

Kuten sanoin, käytin lauantain rasti työskentelyn toisella tavalla. Mä, pari muuta isosta ja osa meidän leiriläistä tehtiin kaarnahelmiä sunnuntaisille sparkkinoille. Kipinällä liikkui siis myös paljon erilaisia erikoishelmiä ja kaikki himoitsi niitä. Meidän kaarnahelmet oli ehdottomasti kipinän hienoimmat erikoishelmet. Lakattiin ne vielä kynsilakoilla.





Sunnuntaina oli erilainen päivä. Kymmeneltä oli leiri Jumalanpalvelus, jonne tuli myös kaikki 2000 ihmistä. Mulla oli jo aamulla vähän haikea fiilis, joten pari kyyneltäkin siellä pääsi..

Sitten syötiin ja mentiin järjestäytymään sparkkinoille. Se oli siis sellainen juttu, vähän niinkuin markkinat, jossa jokainen piha (eli siis seurakuntaryhmä, ei kylä) myi ilman rahaa oma keksimiään palveluita tai tuotteita. Meillä oli noi helmet. Joillakin oli parturia, jotkut lauloi, joiltakin sai popparia..  Ja vaikka mitä muuta.

Kun ennen sparkkinoita oli vähän aikaa, lähdettiin muutaman leiriläisen kanssa metsästään erikoishelmiä, tuloksetta. Mä oisin niiin halunnu sateenkaarihelmen..

Joo. Sparkkinat oli kivat. Ainoo vaan et sato vettä kaatamalla (niinkun oikeestaan koko viikon oli satanut, tosin ei kaatamalla), mutta mun sadeviitta repeenty aamulla, niinpä kastuin aivan ´läpimäräksi. Onneksi meille isosille annettiiin mahdollisuus käydä suihkussa sparkkinoiden aikana (koska isosten illan takia edellisenä iltana ei kerennyt) niin pääsin hetkeksi sisälle lämpimään ja vaatteita kuivattelemaan.

Sparkkinoiden jälkeen mentiin meidän pihaaan vaihtaan kuivat vaatteet ja syömään.
Sitten olikin jo päätösnuotio. Ja myös sinne tuli kaikki 2000 ihmistä. Päätösnuotio oli vähän samantapainen kun avajaisnuotiokin. Oli ohjelmaa ja laulamista. Leirihuutoja ja nauramista. Ja kyyneleitä. Ainakin mun osalta.

Se asia jota olin odottanut neljä vuotta, toteutui. Olin niin onnellinen et sain kokea sen uudelleen, mutta samalla haikea, koska se oli nyt ohi.

Leirin viimeinen yhteinen juttu olis pitänyt olla valaistu risti. Eli siis kaikki ois kerääntyn rannalle kattomaan kind of palavaa ristiä, mutta se peruttiin huonon sään takia. Mua harmitti se aika paljon, koska  se oli syke-leirillä niin kaunis. Sen olisin myös halunnut kokea uudelleen.



Maanantaina oli ainoastaan aamupala ja lipunlasku. Itkin taas. 
Sit alkoi telttojen purku ja kamojen raahaus. Taas se järkyttävä matka ees taas painavien kamojen kassa.
Bussi lähti yhdeltätoista kohti kotkaa. Tosin me pysähdyttiin taas mikkelin abc:llä syömässä ja juomassa kahvia. Voi sitä onnea kun mä saan kahvia kuuden päivän jälkeen.. Tuolla kun ei kahvia tarjoiltu..

Taakse jäi kipinä. Se oli just niin ihana kun toivoinkin. Turhaan en siis neljää vuotta odottanut! 
 Todellakin lähdennuudelleen, jos vaan mahdollisuus tulee.. 

Tästä postauksesta jäi niin paljon sanomatta.. mutta ehkä se ei haittaa. Eihän nyt kaikkea tartte ulkopuolisille kertoa.. Mutta sen sanon, että tää on ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu. ♥

Tätä leiriä unohada en ikinä, kipinä... KIPINÄ! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti