Leirit on tärkeä osa mua!

Heips!

Nyt mä haluan kirjoittaa aiheesta, joka on mulle erityisen tärkeä eli leireistä. Kerroin jotan mitä tulee mieleen, koska mä en oo suunnitellu tätä mitenkään..

Ensin pitää kyllä kertoa se, että en olis ikinä  mennyt minnekkään leirille, ellei silloinen äitipuoleni olisi mua "laittanut" mua sille ensimmäiselle.

Mä oon aina ollut vähän kotihiiri ja se yritti mua saada lähtemään leirille vaikka kuinka monta kertaa. Ja sit mä kerran suostuin ja sillä tiellä ollaan yhä. Ikinä mua ei siis olla pakotettu mihinkään ja olen silloiselle äitipuolelleni kiitollinen että se sai mut lähtemään.

Mä olin siis 8-vuotias kun menin ensimmäiselle leirille. 

Noh, se ensimmäinen leiri tosin ei ollut niin kiva. 

Tai siis se oli todella uskontopainotteinen, minkä uskon johtuneen melko vanhoillisista ohjaajista, jotka sitten myöhemmin erottettiinkin muunmuassa siitä että he vastusti naispappeutta melkoisen rajusti ja rumasti. 

Siis tottakai leirin kuuluukin olla uskonnollinen kun seurakunnan leirstä kyse, mutta tuolla ei juuri muuta ollutkaan ja se oli 8-vuotiaan minuni mielestä ärsyttävää.

Nykyään kun on nuoremmat ohjaajat, leiritkin on sen mukaisia ja uskonto on oleellinen asia leiriä, mutta ei sitä tyrkytetä.

Tältäkin leiriltä löytyy niitä kivojakin muistoja kyllä. Me huonekaverini kanssa rakennettiin maja meidän huoneeseen ja siellä leikittiin pehmoleluilla. Kaikki vapaa-ajat mevietettiin majassa. Se oli kivaa :D

Sille leirille tuli myös hembölen kotieläintarhan eläimet ja siellä oli mm. mahdollisuus ratsastaa ponilla.

Mä halusin myös lähteä uudelle leirille. Olin silloin 9-vuotta. Sillä leirillä oli jo uudet ohjaajat. Noh, tältä leiriltä en muista muuta kuin sen, että mulla alkoi siellä silmätulehdus ja jouduin lähtä lääkäriin. Mä sain kuitenkin luvan jäädä leirille. Ja loppujen lopuksi se leiri oli tosi kiva vaikka se tulehtunut silmä vähän häiritsikin!

Kolmannella leirillä mulla oliki sit päällä korvatulehdus.. Ja silloinki olin 9 vuotta.

Tästä eteenpäin en muista monennellako leirillä tapahtui mitä, koska oon ollut niin monella leirillä. Joka vuosi 2-4 leirillä. Ja oonkäynyt leireillä sen kahdeksan vuotta, joista viimeisen vuoden ollut isosena´.

Kuitenkin näistä leireistä on tullut tärkeä osa mua. Niistä  tuli aina hyvä olo ja niillä oli aina kivaa! :) 

Jossain vaiheessa leirit oli ainoa paikka, jossa tunsin, että saan olla tälläinen kun olen. Leireillä mutkin hyväksyttiin porukkaan paremmin kun koulussa. Aina edellisen leirin loputtua, odotti seuraavaa. 

Silloin kun mua kiusattiin, leirit tarjos siihen hyvän vastapainon. Leireillä pystyi unohtaa hetkeks kaiken arjen ja olla ilonen. Ne oli yks juttu, mikä autto mua jaksamaan.

Mä en tiedä et mitä kertoisin..

Syy, miksi lähdin isoseksi, on juurikin se, miten tärkeitä leirit on mulle ollu. (Ja on edelleen!) Kiitos tästä kuuluu kaikille isoselle, koska ilman niitä leirit ei ois (ollu) mahollisia. Ja ísoset oli aina tosi kivoja. Mä haluan myös olla osana tätä, koska mulle on tärkeetä, jos mä pystyn tarjoo tän saman jolleki lapselle. :)

Iso kiitos kuuluu myös kaikille ohjaajille. Että neki on aina hyväksyny mut mukaan. Se ei oo mulle itsestäänselvyys.

Leirien tarjoama yhteys on ollut mulle tärkeä ja turallinen paikka kasvaa. Oon ilonen et lähin kerran mukaan ja vielä ilosempi siitä että oon yhä mukana.

Mä toivon että saan olla mukana vielä kauan. Se on mulle tärkeetä.